Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

15 hlö Harjoitellaan blogin päivittämistä kimpassa. Jee!!!

Piraatit kisaamassa, Antero-sarjassa Maija H. ja rasteilla joukko johtajia. Yht. 8.

23.-24.10. järjestettiin riihitysten lisäksi upouusien sudareiden retki Nuuksion Kattiksella. Perjantaista lauantaihin nautittiin kuitenkin johtajien laatuaikaa saunoen, herkutellen, pelaillen ja ihan vaan fiilistellen maailman parhaiden tyyppien seuraa. Huikean kauniina lauantaipäivänä peuhattiin sudareiden kanssa ulkona, ratkottiin salapoliisitehtäviä ja maisteltiin suklaata. Illan pimetessä ahkerat rastimiehet ja -naiset saivat vihdoin murua rinnan alle, ja Imago paljasti totuuksia kanssaihmisistä. Sunnuntaiaamuna matotaistoja, ja sudaritkin oppivat, ettei nukkuvaa kommodoria kannata herättää, saati niitä muita siinä vieressä. Leipomista ja paikat puts plank, ja niin monen uuden kipiläisen ihan eka redu oli takana.

Oli kivointa, kiittihei. <3

Paikalla yhdeksä henkeä ja pannareita kirkkaan punaisella kermavaahtorahkalla. Niin paljon asiaa ja asian vierestä et peppu puutu. Kiitti Samille vieraanvaraisuudesta!

7.10 2hlö Caspin tyhjennys
7.10 toiset 2hlö, Moottorin öljyn vaihto. Mustaa kultaa joka paikassa!
8.10 Pesureiden haku VANTAALTA. 1hlö
8.10 Blogin päivitys 1hlö
8.10 Blogin päivityksen päivitys 1hlö

Capellan huikea kausi sai päätöksensä kauniina lokakuun viikonloppuna. Miehistö kolmeen henkeen kutistuneena sompaili perjantai-iltana Helsingin Vasikkasaareen yötä viettämään. Meinattiin mennä Kustaanmiekasta purjein pimeellä, jätettiin kuitenkin tekemättä. Eberspächeri petti meidät, joten yö oli viileähkö. Onneksi Osku osasi lämmittää iltapalatortilloita mielikuvitusuunissa ja Joukon iltasatu Utön sisällysluettelosta tuuditti kaikki Höyhensaarille. Ihanaan, kirpsakan aurinkoiseen syysaamuun oli lauantaina kiva herätä, fiilistellä Lost -saarta ja lähteä kotiin päin. Usvaa ja sumua tunki sikana joka paikasta ja tuullakin olisi saanut enemmän kuin 1 m/s, mutta päästiin kuin päästiinkin spinnuttelemaan, ainakin hetkeksi. Vesku Loiri lauloi japaniksi Nirvanaa ja Jouko taikoi herkkunuudeleita nälkäisille matkaajille. Nähtiin myös sellanen ympäristönsuojelumerkki, hylje siis! KLV:lla pilssit ja septi putsplank ja Capella on taas askeleen lähempänä talviunta. Haikein fiiliksin tungetaan purjehdusvaatteet kaappiin odottelemaan kevään ensituulahduksia, ja kaivetaan samalla ne talvikuteet esiin into piukeena.

Sadetakki pois, sadetakki päälle, sadetakki pois, sadetakki päälle. Olihan se nyt ihan sama mitä teki kun kuitenkin oli vaatteet märkänä. Jos ei tullu vettä ku esterin takalistosta niin sit piti hypätä ja pludata ojaan tai heittää kuteet veks ja pelastaa ukkoa järvestä. Huomattiin kans et jos liian pitkään pistesuunnistaa ja pitää lounastaukoa niin pääsee jonon hännille ja ehtii rasteille vasta pari tuntia sulkemisajan jälkeen. Välillä rastihenkilöt odottikin meitä kuin joulupukkia, taputtivat karvaisia käsiään ja laittoivat innoissaan kamat kasaan kun pääsivät meistä eroon. Kaikki tennispallot lensi kohti merimetsoja mutta yksikän ei osunut. Kadrin kanssa kahvittelu Tallinnassa taisi mennä ihan päin prinkkalaa. Yläasteelta päästiin onneksi pois.

Yörastillakaan ei sit kande alkaa nukkumaan kun turboliekitetyt savukalat ja pariisinperunat on duusattu niin koitetaan vielä epätoivoisesti päästä pois pistelistan perältä. Siinä sit kirjailee näpit kohmeessa neulalla ja langalla Alppiperhosia solmutauluun. Hus pois täältä yörastilta, tää sulkeutuu! Onneksi aamuaurinko muuttaa kuolemanväsymyksen vain hauskaksi sekavuudeksi ja hevosbondagesessareiden jälkeen voi pujotella itsensä apinannyrkkiin. Kuinka iso alue on KANAPALA? semmone perus nugetti.. eiku KAPANALA! Lopussa kiitos seisoo mutta ukot ei, koska jalat huutaa hoosiannaa.

Kotona vihdoin ja rinkka on kuin aikapommi. Mä en haluu purkaa sitä, mutta tietää että se vain pahenee mitä kauemmin venaa.

Itsepähän olen harrastukseni valinnut.

Käytiin läpi tulevaa partiosyksyä ja syötiin nallekarkkeja.
Paikalla oli 9 johtajaa.

Kaksi urheaa soturia taivalsi aamuvarhain läpi myrskyn Kivenlahden ostarille mukanaan järjetön määrä varusteita ja sydämissään pelko tulevasta. Tähän tehtävään eivät ihan kaikki pystyisikään. Paikan päällä meitä onneksi odotti supersankari toisesta ryhmittymästä ja toivon kipinä syttyi mielissämme. Hankalassa maastossa kiinnitimme salaisia papereita kallionkoloihin ja korkealle puihin. Vakavilta onnettomuuksilta vältyttiin nipin napin. Reitin merkkaaminen osoittautui erittäin vaaralliseksi ja haukoimme henkeämme melkein mahdottoman tehtävän edessä. Vastustajamme oli erittäin sitkeä ja yhteistyöhaluton. Lopulta pääsimme lähettämään matkaan ryhmät urheita Kivenlahtelaisia, ja kaikista rohkeimmat palkittiin mittaamattoman arvokkailla palkinnoilla. Haastavampaa ja rankempaa tehtävää emme ole koskaan joutuneet kohtamman. Valmistautukaa siis jo henkisesti ensi vuotta varten, koska emme pysty tähän enää uudestaan.

Kivenlahtipäivän rastiradalla 4.9.2010 Monna ja Joonas

Kävin uudestaa sukeltelee potkurille ja kiristelin pikkuhiljaa sinkkipalan ruuveja. Alko melkein tottuu siihe kylmyyteen. Mut oli silti pakko lämmittää vähä mehua veneessä jälkeenpäin ku tuli taas semi hypotermiat.

Kipiläiset polkuveneilyttivät ja pomputtivat espoolaisia Tapiolan syystapahtumassa. Tekijöitä saatiin kasaan huimat 21, hyvä Kipi! Taas saadaan ihan kiva summa rahaa tilille. Kiitos isosti jokaiselle osallistujalle (etenkin niille, jotka ahtoi itsensä siihen Haribo-nalle pukuun).

Viimeistelin Capellan suorituskirjaa painoa varten

Eilen ja tänään, 1hlö.

Vipi ja minä = Ihanat miehet rannalla. Käytiin ensin tankomarkkinoilla, mutta huomattiin pian veneellä ettei tehä näin kylmällä säällä kyl tangoilla yhtään mitään. Satumaan tangot palautettiin k-rautaan ja puutaloon, mutta päästiin hommissa eteenpäin. Katos nousee pian ja toivottavasti ikirouta ei ehdi peittää venettä sitö ennen.

Kuvassa Vipi löytää löysää räkää potkurin sisältä.