Sadetakki pois, sadetakki päälle, sadetakki pois, sadetakki päälle. Olihan se nyt ihan sama mitä teki kun kuitenkin oli vaatteet märkänä. Jos ei tullu vettä ku esterin takalistosta niin sit piti hypätä ja pludata ojaan tai heittää kuteet veks ja pelastaa ukkoa järvestä. Huomattiin kans et jos liian pitkään pistesuunnistaa ja pitää lounastaukoa niin pääsee jonon hännille ja ehtii rasteille vasta pari tuntia sulkemisajan jälkeen. Välillä rastihenkilöt odottikin meitä kuin joulupukkia, taputtivat karvaisia käsiään ja laittoivat innoissaan kamat kasaan kun pääsivät meistä eroon. Kaikki tennispallot lensi kohti merimetsoja mutta yksikän ei osunut. Kadrin kanssa kahvittelu Tallinnassa taisi mennä ihan päin prinkkalaa. Yläasteelta päästiin onneksi pois.

Yörastillakaan ei sit kande alkaa nukkumaan kun turboliekitetyt savukalat ja pariisinperunat on duusattu niin koitetaan vielä epätoivoisesti päästä pois pistelistan perältä. Siinä sit kirjailee näpit kohmeessa neulalla ja langalla Alppiperhosia solmutauluun. Hus pois täältä yörastilta, tää sulkeutuu! Onneksi aamuaurinko muuttaa kuolemanväsymyksen vain hauskaksi sekavuudeksi ja hevosbondagesessareiden jälkeen voi pujotella itsensä apinannyrkkiin. Kuinka iso alue on KANAPALA? semmone perus nugetti.. eiku KAPANALA! Lopussa kiitos seisoo mutta ukot ei, koska jalat huutaa hoosiannaa.

Kotona vihdoin ja rinkka on kuin aikapommi. Mä en haluu purkaa sitä, mutta tietää että se vain pahenee mitä kauemmin venaa.