Kyllä tää hakkaa hesarin kolumnit ihan mennen tullen! :)

Erittäin hyviä pointteja. Mä oon monesti miettiny tota epäonnistumalla oppimista. Toinen puoli musta on sitä mieltä, että kaiken mitä me partiossa tehdään, voisi kirjoittaa ylös ja jakaa oppina seuraaville tekijöille. Tällä tyylillä esim. veneidenpesut hioutuisi vuosi vuodelta kirkkaammaksi timantiksi ja lopulta meillä olisi valmiina tuote, joka toimii kuin sveitsiläinen kello. Tekijöiden ei tarvitsisi vaivata päätään, vaan noudattaisivat valmista listaa ykkösestä kahdeksaankymmeneen kuuteen. Tapahtuman jälkeen voisi olla tyytyväinen, että tulipas taas tehtyä täydellinen suoritus. Ai mitä opin? Noo... Lukeen listaa!
Miks lippukunnan synttäreillä puhe kuulostaa aina samalta? No kun se on se sama puhe. :)

Toinen puoli musta kannattaa yrittämistä ja erehtymistä. En ole oppinut mistään niin vahvasti, kuin itse omien suunnitelmieni pohjalta epäonnistuessani. Kesäleirin ohjelmaa keväällä suunnitellessa maalisota ilman saunamahdollisuutta ei tuntunu mitenkään ongelmalliselta. Leirillä päästä varpaisiin maalissa olevien 50 ihmisen putsaaminen vaati improvisointia, mutta ainakin oli superhauskaa.

Olkkarin sohva ei ole koskaan tuntunut niin mukavalta, kuin riihitysten jälkeen kotiin palatessa. Tovin epämukavuuden jälkeen arvostaa ihan eri lailla mukavuutta. Samoin tekemisestä ja tuloksista nauttii paljon enemmän, kun on ensin voittanut keskikokoisen kukkulallisen haasteita.

Kun vielä oppisi yhdistämään sopivasti muiden oppimaa ja itse huomaamista, niin olisi ehkä valmis professori. :)

Sopivan haastavaa kevättä!