Hallitus 12.1. 6 hlö



Melkeinpä lähestulkoon tän hallituskauden vikassa kokouksessa Kalliossa opeteltiin palautteenantoa ja sen vastaanottamista. Allekirjoittaneen rakkaudella leivottu mansikkajuustokakku ei ohjeista ja omistautuneisuudesta huolimatta onnistunut ihan niinkuin piti. Pojat kuitenkin löysivät pinnan alta jotain hyvääkin, ja urhoollisina jaksoivat tuoda hyviäkin puolia esiin. Itse en lannistunut kakun väliin lorahtaneesta kiilteestä tai liivateklimpeistä vaan osasin arvostaa näitä itseäni kokeneempien, kuten sen ammattikokin, ohjeita, kritiikkiä ja palautetta. Otin kokemuksesta opikseni ja ensi kerralla osaan tehdä jotain toisin. Esimerkiksi jättää sen kakun tekemättä.

Sama koskee kaikkia partiopestejä: Jos ekalla ei onnistu, ihan turha yrittää enää koskaan uudestaan. Eiku hetkinen..? Joskus asiat jää parhaiten mieleen sen kuuluisan kantapään kautta, toisinaan on jotain apua myös aiemmista ohjeista. Se pyörä on jo keksitty ja niin edelleen, mutta ei sen pyörän paikoilleenkaan olisi tarkoitus jäädä. Siksi kannattaa aina kokeilla jotain uutta, ehkä vähän pelottavaakin tai ei-niin-houkuttelevaa hommaa, mikä ei ehkä alkuun edes tunnu yhtään omalta. Kuka tietää, sitä saattaa löytää itsensä kolmen vuoden päästä siitä ihan samasta pestistä tuhat uutta juttua oppineena, paljon möhlineenä mutta ehkä myös monessa onnistuneena ja ennen kaikkea aika onnellisena kaikesta sinä aikana kokemastaan.

Viikonloppuna jaetaan hommia, nähdään Lösöllä. :)

2 Responses to Hallitus 12.1. 6 hlö

Juha kirjoitti...

Kyllä tää hakkaa hesarin kolumnit ihan mennen tullen! :)

Joonas kirjoitti...

Erittäin hyviä pointteja. Mä oon monesti miettiny tota epäonnistumalla oppimista. Toinen puoli musta on sitä mieltä, että kaiken mitä me partiossa tehdään, voisi kirjoittaa ylös ja jakaa oppina seuraaville tekijöille. Tällä tyylillä esim. veneidenpesut hioutuisi vuosi vuodelta kirkkaammaksi timantiksi ja lopulta meillä olisi valmiina tuote, joka toimii kuin sveitsiläinen kello. Tekijöiden ei tarvitsisi vaivata päätään, vaan noudattaisivat valmista listaa ykkösestä kahdeksaankymmeneen kuuteen. Tapahtuman jälkeen voisi olla tyytyväinen, että tulipas taas tehtyä täydellinen suoritus. Ai mitä opin? Noo... Lukeen listaa!
Miks lippukunnan synttäreillä puhe kuulostaa aina samalta? No kun se on se sama puhe. :)

Toinen puoli musta kannattaa yrittämistä ja erehtymistä. En ole oppinut mistään niin vahvasti, kuin itse omien suunnitelmieni pohjalta epäonnistuessani. Kesäleirin ohjelmaa keväällä suunnitellessa maalisota ilman saunamahdollisuutta ei tuntunu mitenkään ongelmalliselta. Leirillä päästä varpaisiin maalissa olevien 50 ihmisen putsaaminen vaati improvisointia, mutta ainakin oli superhauskaa.

Olkkarin sohva ei ole koskaan tuntunut niin mukavalta, kuin riihitysten jälkeen kotiin palatessa. Tovin epämukavuuden jälkeen arvostaa ihan eri lailla mukavuutta. Samoin tekemisestä ja tuloksista nauttii paljon enemmän, kun on ensin voittanut keskikokoisen kukkulallisen haasteita.

Kun vielä oppisi yhdistämään sopivasti muiden oppimaa ja itse huomaamista, niin olisi ehkä valmis professori. :)

Sopivan haastavaa kevättä!

Haku