Sumuinen lauantaiaamu. Saavun Tapiolaan Silkkiniitylle ja löydän sieltä satoja muita partiolaisia. Olen saapunut Espoon Punanen 2012-partiotaitokisa lähtöön. Vartiomme “Voidaaks” kasaantuu vihdoin paikalle, lisäkseni tahotiimiin kuuluu Jokke sekä Nippe Kavasta. Kisafiilis lähtee heti nousuun kun puemme yllemme tiimikisatrikoot, jotka keräsivät kisan aikana kunnioitusta sekä kateutta, kisaajissa ja ohikulkijoissa.

Lähtötehtävän saatuamme suoritimme sen juuri ja juuri aikarajan puitteissa ja matkanteko pääsi vihdoin alkamaan. Edessä oli pistesuunnistus, joten jakaannuimme ja haimme omat rastimme. Lähtiessäni juoksemaan rasteja tuntui askel hyvin kevyeltä, mutta se oli vain harhakuva ja pian olikin pakko vaihtaa kävelyksi. Ilmeisesti vaelluskengät eivät ole paras juoksujalkine? Ryhmämme oli maalissa lähes samanaikaisesti ja olimme varmoja että muut ovat nopeampia kuin me. Kunto kun ei ole parhaimmillaan. Kuitenkin yörastilla huomasimme saaneemme siitä parhaat pisteet. Siitä kunnia nopeille hopeatrikoille!

Rata oli pelkästään kaupungissa, Matinkylän ja Tapiolan välisellä alueella, mikä tekee kisasta erikoisen, sillä tuskin kukaan on ennen kisannut Punkkua kaupungissa. Matkamme jatkui pistesuunnistuksesta ja rasteja suoritettiin välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä, mutta fiilis pysyi hyvänä. Saimme muutamasta rastista jopa parhaat pisteet! Matkalla meidän tuli päivittää Wordpress-blogiamme, joka oli julkaistu ennen kisaa (osoitteessa voidaaksespoonpunasessa2012. wordpress.com), mikä oli mukava matkatehtävä verrattuna edellisvuosien siententunnistukseen tai vastaavaan. Saimme rasteja suoritettua ripeään tahtiin ja pian olimme Nokkalan saaristovenelaiturilla ihmettelemässä meille annettua paikkaa. Yörasti oli järjestetty Puolustusvoimien saareen, Miessaareen, jonne oli järjestetty lauttakuljetus. Mukavaa päästä vihdoin metsään! Pystytimme laavun ja aloimme tehdä yötehtäviä, ballistaa ja sienikeittoa. Molemmat onnistuivat liki täydellisesti ja kerkesimme jopa nukkumaan makoisat ja runsaat 2 tunnin yöunet!

Aamulla purimme majoitteen, pakkasimme tavarat ja lähdimme taas lauttakuljetuksella Nokkalaan, mistä lähdimmekin saareen. Pääsimme lähtemään sarjamme toisena ryhmänä, joten pääsimme rasteille ilman jonoja. Hieman joogailtuamme ja valmistettuamme Haute couture –hatun pääsimme Interrail-rastille, jossa Joonas katsoi meitä virnuillen. Askel alkoi jo näkyvästi painaa ja jalat olivatkin kipeät. Vihdoin ymmärsin miksi varusteluettelossa oli kohta ”-päällystetyllä tiellä kävelyyn sopivat kengät”. Rasti oli erikoinen, mutta hauska; meidän tuli suunnitella julkisia kulkuvälineitä käyttäen aikataulu vartiolle, joka oli lähdössä kämppäretkelle. Vartion tuli päästä Tapiolasta Kauniaisiin, kaupan ja avainten hakupaikan kautta. Erikoinen, mutta mielenkiintoinen rasti!


Tästä matka jatkui eteenpäin kohti maalina häämöttävää Barona-areenaa. Sitä ennen oli kuitenkin kirietappi! Tyhjensimme sekä rakot että juomapullot turhasta painosta ja lähdimme matkaan. Juoksun lomassa piti lukea sisäelimistä, joista sitten kysyttiin kirin maalissa. Elimien tunnistus oli helppoa ja vain juoksu tuntui ikävältä, mutta fiilis pysyi, kuten koko kisan, hyvänä. Pian olimmekin jo maalissa ja jännä, tyhjä olo valtasi mielen ja ruumiin. ”Tässäkö se nyt oli?” mietin ja totesin tyytyväisenä olevamme maalissa ja voivani ottaa rennosti. Tuskallisen kävelyn ja bussimatkan jälkeen olinkin jo kotona. Vieläkään ei kuitenkaan ollut aikaa nukkua, vaan matka jatkui partion merkeissä hallituksen kokouksen muodossa. Voi sitä tuskan määrää, kun jalat huusivat hallelujaa kävellessä. Onneksi kipu meni ohi ja kisasta jäi käteen hyvä mieli ja (ehkä) hyvä sijoitus. Se nähdään palkintojenjaossa ja kolon seinällä mikäli onnistuimme kisan suhteen. Kokonaisuudessan kisa oli hyvin järjestetty ja meillä oli hauskaa. Se kai on osittain myös sen idea?! Suosittelen kaikkia lähtemään kisaamaan, sillä se on hyvää ja valmista ohjelmaa myös johtajille. Kaikki on tehty puolestasi ja voit vain nauttia.

SAMI